Alkuperämaa ongelma ulkomaisten timanttien myyjille

Timanttien alkuperämaan selvittäminen on ollut jo muutaman vuoden kansainvälisesti kuuma tutkimusaihe. Kapinallissotiaan timanteilla rahoittavien maiden laiton timanttien vienti maailmanmarkkinoille haluttaisiin näin estää. Raakatimantit ja hiotut kivethän on perinteisesti myyty Antwerpenissä kirjaamalla alkuperämaaksi se, josta ne viimeksi on kuljetettu. Valveutuneet ostajat haluavat luonnollisesti tietää ostamansa briljantin todellisen alkuperämaan kuten muistakin tuotteista.

Yksittäisestä hiotusta jalokiviluokan timantista ei nykytietämyksellä kuitenkaan ole mahdollista selvittää alkuperämaata. Raakatimanttien alkuperäkaivoksia on mahdollista selvittää – mutta ainoastaan laajojen ja kalliiden tutkimusten perusteella.

Menetelmä on morfologisten ja muiden tietojen kokoaminen tilastollisesti kattavasta timanttikiteiden määrästä eri kokoluokista. Tämä tarkoittaa sitä, että kustakin kaivoksesta on oltava vähintään 500 raakatimantin erä, jota ei ole valikoitu vaan joka edustaa ainesta sinänsä. Näytteitä on oltava kaikista niistä kaivoksista, joihin tuntematonta timanttierää halutaan verrata. Tuntematon timanttierä on myös oltava käsittelemätön siten että siitä ei poistettu tai lisätty tiettyjä timanttityyppejä. Menetelmän kehitti De Beersin konsulttina toiminut J. W. Harris Glasgowin yliopistosta jo vuonna 1975. Yksittäisestä raakatimanttikiteestäkään ei yleensä ole mahdollista määrittää sen alkuperää.

Näistä syistä timanttituottajat ovat päätyneet suosituksiin, joilla pyritään takaamaan kuluttajalle luotettava tieto raakatimantin tiestä kaupan tiskille. Ongelmat ovat suuremmat kuin vaikkapa elintarvikkeissa. Timantteja on suuret varastot ja tukkuportaalla voi olla houkutus kiertää ohjeita. Suurilla timanttiyhtiöillä on yhä ostotoimistoja Afrikassa lähellä konfliktialueita.